19.04.2010

Aamulla nousin vaa'alle hieman ristiriitaisin tuntein. Vähän pelotti tuo eilisaamun lukema, joten olin varautunut, ettei paino olisikaan pudonnut paljoa, kun vielä vietin koko illan sisällä ompeluhommissa, enkä lähtenytkään lenkille, kuten olin optimistisesti kaavaillut. No, yllätys oli ihan positiivinen, vaikka tuo lauantaina lukema olisi ollut oikein riemastuttava. Mutta aamuinen 69.7kg on oikein hyvä. Paino siis on taas pudonnut yli puolikiloa viime viikosta. Tahti tuntuu ihan mukavalta, vaikka tiedän, että mulle tulee kiire, jos aion pudottaa painon tuonne 65kiloon iskän juhliin mennessä... Tässä olisi kuusi viikkoa aikaa pudottaa tuo 4.7kiloa. Eli se meinaisi, että joka viikko pitäisi pudottaa melkein 800g. En kuitenkaan aio jättää syömättä tai liikkua kuin hullu, vain sen takia, että pääsisin tuohon tavoitteseen juuri toukokuun loppuun mennessä. Vaan aion jatkaa tällä linjalla, että liikun monipuolisesti ja useasti, syön kohtuullisia annoksia ja herkuttelen vain kerran viikossa. Tietysti tätä voisi ehkä nopeuttaa sillä, että jättäisi joku viikonloppu ne namit syömättä ja menisi niiden sijaan pitkälle kävely-/juoksulenkille. Mutta katsotaan!

Tulin tässä pohtineeksi myös sitä, että miksi itsestä on niin vaikea keksiä positiivia juttuja. Ensin peiliin katsoessa tulee aina mieleen ne negatiiviset jutut, kuten ne mahan ylimääräiset makkarat, näppylät otsassa, isot allit ja kookas nenä. Kuitenkin kun katselee toisia ihmisiä, niin (ainakin minun) tulee ensin ajateltua, että onpa tuolla kauniit hiukset, nätti paita tai ihanan siniset silmät. Miksi sitä on itselleen niin paljon ankarampi kuin kanssaihmisille? Eikö olisi kivempi kun keskittyisi niihin positiivisiin asioihin ja jättäisi ne "huonot puolet" taka-alalle. Ja mikä sitten sitä paitsi on huono puoli? Vaikka mulla on ehkä vähän iso nenä, niin olen jo tämän 21 elinvuoteni aikana ehtinyt tottua siihen ja se on ihan okei. Huonon ihon saa piilotettua kätevästi otsahiusten alle ja tarvittaessa meikillä saa vähän virheitä piiloon. Ja onko se mahakaan nyt edes niin iso? Ehkä siinä on yksi tai kaksi vararengasta, mutta olen jo päässyt hyvään vauhtiin niiden kutistamisessa, joten ei tässä hätiämitiä. Ja sitä mitä ei voi muuttaa on turha murehtia.

Nyt listailen muutaman hyvän puolen itsestäni ja toivottavasti muutkin tekevät samoin ja keskittyvät tulevaisuudessa niihin hyviin ominaisuuksiinsa.

• Mulla on kauniit, luonnostaan melko tummanruskeat ja paksut hiukset
• Silmät ovat nätin vihreät
• Ranteet ovat sievän sirot
• Vyötärö löytyy oikealta paikaltaan ja vielä aika selvästi erottuvana
• Hampaat ovat suorat ja melko valkoiset
• Olen hyvä matikassa
• Rakastan käsitöitä ja olen niissä jopa ihan hyvä ja kehityn koko ajan
• Osaan uida hyvin
• Kuntoni kohoaa koko ajan!
• Olen kiltti ja ystävällinen ihminen

En siis olekaan niin surullinen tapaus, kuin olin luullut. Jokaisesta löytyy sekä hyviä, että huonoja puolia, eikä kukaan ole täydellinen. Eikä kenenkään edes tarvitsisi olla täydellinen, sillä täydellisyys on tylsää. Kaikki pienet virheesi ja ihanat ominaispiirteesi tekevät sinusta juuri niin rakastettavan ja yksilöllisen ihmisen kuin nyt olet. Eli turhaan mietit niitä negatiivisia juttuja. Jos haluat sen sijaan kehittää itseäsi (oppia piirtämään paremmin, pudottaa 5kg, oppia uuden kielen tai jaksaa juosta maratonin), niin tee suunnitelma ja toteuta se. Mitään ei kuitenkaan kannata tehdä verenmaku suussa ja kyyneleet silmissä, sillä elämä on liian lyhyt siihen. Tee pieniä muutoksia ja etene rauhassa, asioilla on tapana järjestyä ja elämästä kuuluu nauttia samalla.