No niin! Nyt voisin jakaa vähän tietoja entistä laihdutus yrityksistäni ja erheistäni.
Ensimmäinen mieleen syöpynyt painoon liittyvä muisto ajoittuu ala-asteelle. Olimme välitunnilla luokkakavereiden kanssa ja siellä puhe sitten jotenkin ajatui painoon. Muistan jo tuolloin sen häpeän tunteen, kun huomasin painavani noin kymmenen kiloa ystäviäni enemmän. En kyllä kenellekään painoani mainostanut, mutta se on jäänyt hyvin mieleen kun ystävät painoivat alle 40kiloa ja oma paino huiteli reilusti korkeammalla... Noh, olen siis aina ollut pyörempi kuin muut ikäiseni, mutta sitä ennen en muistaakseni ollut siihen pahemmin kiinnittänyt huomiota. En vielä tuossa iässä kyllä mitään laihdutuskuureja kokeillut ja ihan hyvä niin. Nykyään sitten taas kauhistelen sitä kuinka entistä nuoremmat lapset kiinnittävät niin paljon huomiota ulkonäköön ja painoon. Se on surullista, sillä heidän kuuluisi olla lapsia, eikä murehtia aikuisten ongelmista. Tuossa vaiheessa nimittäin on mielestäni vanhempien tehtävä tarjota lapselle terveellistä ja monipuolista ruokaa. Harrastin tuohon aikaa myös aktiivisesti uintia, joka piti kyllä minut fyysisesti hyvässä kunnossa, joten vaikka paino oli vähän muita korkeampi niin osa siitä oli myös lihasta.
Yläasteella taisin sitten ensimmäistä kertaa ryhtyä laihduttamaan. Olen ollut pari kertaa painonvartijoilla samaan aikaan kun äitini. Pisteitä on siis tullut laskettua, mutta ei se loppujen lopuksi sitten tuottanut pysyviä tuloksia vaan paino tuli aina takaisin.
Muutama vuosi sitten onnistuin laihduttamaan 15kiloa ja pääsin tuonne 57kilon tavoitepainooni. Silloin keskityin nimenomaan syömisen vähentämiseen, mikä tietysti on tärkeää laihdutuksessa, mutta liikuntaa en lisännyt ollenkaan, mikä olikin varmaan osa syy siihen, että paino tuli takaisin ja vielä melko nopeasti! Aloin taas syömään enemmän, enkä kiinnittänyt huomiota enää painoon ja pian huomasin, että paino oli noussut yli 60kilon ja lähti koko ajan nousuun... Hetken sain sitten painon pidettyä tuon 65kilon alapuolella, mutta pikkuhiljaa salakavalasti, se nousi yli 70kilon ja lopulta puolitoista vuotta sitten painoin enemmän kuin olen koskaan enennen painanut 80kiloa. Silloin tajusin, että tässä sitä taas ollaan ja jotain on pakko tehdä, ellen halua herätä siihen, että paino lähentelee kohta 100kiloa. Sitten aloin vähentää syömisiä. Ja se oli osittain helpompaa kun asuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin omassa kämpässä, jossa sain itse päättää mitä kokkaan ja milloin. Paino lähtikin aika hyvin putoamaan. Alimmillaan painoin viime vuonna 65kiloa, mutta motivaatio katosi hetkeksi ja nyt paino huitelee jossain tuossa 72kilon alapuolella.
Tarkoitus olisi painaa 55-57 kiloa tämän vuoden loppuun mennessä. Ja ennen kesää olisi tarkoitus saada paino tuonne 65kilon alapuolelle. Isälläni 50-vuotisjuhlat ja ompelen itselleni sinne kauniin mekon ja tahdon näyttää siinä hyvältä. Ja tietysti olisi kiva näyttää bikineissä hyvältä! ;) Tekemistä siis vielä on, mutta olen luottavaisin mielin matkassa. Herkut ovat heikkokohtani, joiden kanssa kamppailen jatkuvasti. Pystyn nimittäin vetäisemään suklaalevyn tai puoli litraa jäätelöä samoin kuin jotkun syövät suklaapatukan tai irtojäätelötuutin! Eli kohtuutta pitäisi opetella ja PALJON. Ja se olisi opeteltava niin, että sen osaa sitten pitää kurissa koko loppuelämän ajan.
Nyt laihdutan niin, että pyrin syömään 4kertaa päivässä, kaksi lämmintä ruokaa ja aamu- ja iltapalan. Pyrin syömään lautasmallin mukaan, syömään vähintään yhden hedelmän päivässä ja mahdollisimman paljon kasviksia. Vettä yritän juoda vähintään litran päivässä. Herkkuja pyrin syömään kerran viikossa, mutta nyt tuo herkuttelu on tupannut venymään kahteen päivään ja niitä namuja on tullut syötyä vähän turhankin paljon...
Mutta siinä jotain tietoa minusta ja ponnisteluistani :D
