Elämä vasta edessä?

Luin Shauna Reidin Dieettitytön huimat seikkailut-kirjan tuossa viikko sitten loppuun. Tykkäsin mukavan jouhevasta tekstistä ja hyvästä huumorista. Mutta mikä tärkeintä, tarina oli oikein inspiroiva! 23-vuotias Shauna huomaa painavansa 160 kiloa ja päättää viimein päästä kiloistaan eroon. Kirja seuraa tämän nuoren naisen kamppailuja kilojen kanssa, onnistumisia ja sortumisia. Lopulta kuuden vuoden jälkeen hän pääsee tavoitepainoonsa alle 80kiloon ja on tyytyväinen elämäänsä.

Kirjan alussa huomaa kuinka kilot ahdistavat ja rajoittavat elämää. Shauna listaa asioita, jotka aikoo tehdä sitten kun on laiha. Tämä ajattelutapa on todella surullinen, ettei voi elää täysipainoista elämää ennen kuin on ihannepainossaan ja mahtuu nykyiseen kauneusihanteeseen. Huomaan kuitenkin itsekin joskus miettiväni, että olen sitten onnellisempi ja alan tehdä sitä ja tätä kun olen laihtunut. Kuinka sitä pääsisi tästä ajattelutavasta eroon ja oppisi elämään päivä kerrallaan ja nauttimaan jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeinen? En nimittäin tahdo herätä 75-vuotiaana ja edelleen hieman ylipainoisena ja huomata, että elämä lipui ohitseni minun siihen kummemmin osallistumatta. Huokaus.

Vaikka kiloja onkin hieman ylimääräisiä, niin se ei tarkoita, että olisi yhtään sen huonompi ihminen kuin muutkaan ja ettei olisi lupaa elää elämäänsä. Lopettakaamme siis tämä "sitten kun"-ajattelu ja vietetä upea päivä tänään, huomenna ja joka päivä tulevaisuudessa.